Supermajoittajille Mary ja Buster Reynoldsille vieraanvaraisuus ja kodin rakentaminen ovat olleet osa heidän elämäänsä 40 vuoden ajan. “Se on elämäntapa”, Buster kertoo. Hän ja hänen vaimonsa Mary ovat rakentaneet kotiaan käsin vuodesta 1980 lähtien ja jakaneet sen vieraiden kanssa. “Kun majoitat uusia ihmisiä, joudut katsomaan kotiasi uusin silmin. Olemme todella ylpeitä kaikesta, mitä on tapahtunut.”  Busterin ja Maryn koti sijaitsee Etelä-Afrikassa entisellä lintujen rauhoitusalueella 30 minuutin bussimatkan päässä Johannesburgista. Kiinteistöön kuuluu päärakennus, jossa on kolme vierashuonetta, sekä kaksi vierasmökkiä. Ja pariskunta sai kaiken vihdoin valmiiksi “eilen illalla”! Mary naurahtaa: “Viimeistelin kirjaimellisesti juuri äsken uuden kylpyhuoneen laatoituksen.”

Mary ja Buster keskeyttivät laatoitustyöt kertoakseen meille, miten he alkoivat majoittaa, miten se on auttanut heitä eläkepäivinä ja miksi Nigeriassa, lähes 5 000 km päässä, saattaa olla toinen heidän kotinsa kaltainen talo.

Kodin rakentaminen käsin kuulostaa valtavalta urakalta. Olitteko molemmat aiemmin rakennusalalla?  

Mary: Itse asiassa emme. Buster on eläkkeellä oleva elokuvaaja, ja minä työskentelin suurimman osan työurastani koulutuksen alalla. Meillä oli vuokraisäntä, joka rakensi mökkejä. Ne rakennettiin niin huonosti, että arvelimme, että jos hän toimii rakennusalalla, niin me pystyisimme kyllä parempaan. Buster kävi muurauskurssin, ja minä ostin putkitöitä käsittelevän kirjan.

Ja se on koulutuksenne rakennusalalle?

Buster: (nauraa) Meillä ei ollut rahaa ostaa kotia silloin. Se oli ainoa keino saada haluamamme talo haluamallemme paikkaan. Joten aloitimme 3 000 randilla (n. 190 euroa) ja jatkoimme siitä. Talon rakentamiseen käytettiin jokainen viikonloppu, jokainen vapaa hetki, jokainen ylimääräinen sentti.

Mary: Buster hoiti rakenteet ja minä sisätilat. Palkit on tehty paikallisesta kumipuusta, ja suuri osa muista puuosista on peräisin Crown Minesista romuvarastolta. Crown Mines oli yksi Johannesburgin ensimmäisistä kultakaivoksista. Ulkopuolisilta tilasimme vain sähköt ja olkikaton, joka vaati erityisosaamista. Olkikaton rakentaminen on perinteistä käsityötä, joten palkkasimme paikallisia asiantuntijoita rakentamaan olkikaton heidän vaimojensa käsin leikkaamista oljista. He ovat kuin Michelangelo ja Sikstuksen kappeli eli viettävät lähes koko elämänsä tikkailla. He ikään kuin elävät taideteoksessa.

Onko talosta kertomisesta tullut hyvä tapa tutustua vieraisiin?

Buster: Kyllä, ehdottomasti. Talo on rakenteeltaan avoin, eikä se termi ollut edes sanakirjassa 1980-luvulla. Nyt ajat ovat viimeinkin saavuttaneet meidät! Vieraat tulevat sisään keittiön ovesta ja ihastuvat välittömästi [kohteeseen ja] siihen, mitä tarjoamme heille aamiaiseksi: itse kasvatettuja tuotteita, itse valmistettuja hilloja, maustekurkkuja ja chutney-hillokkeita sekä itse valmistettua granola-mysliä ja muffineja. Tarjolla on aina erilaisia leipiä, paljon kahvia ja rooibos-teetä, joka on Etelä-Afrikalle tyypillinen juoma. Vietämme ainakin tunnin aamiaispöydässä jutellen.

Mary: Meille tuli nigerialainen ryhmä, joka odotti yöpyvänsä viiden tähden hotellissa. He pettyivät astuessaan sisään, mutta pian he alkoivat nauttia olostaan. Kun he lähtivät, yksi pyysi kopiota talopiirustuksistamme, koska hän halusi rakentaa samanlaisen talon kuin me. Joten jossain Nigeriassa voi olla kopio talostamme.

Tuo kuulostaa suurimmalta mahdolliselta kohteliaisuudelta! Miten aloititte majoittamisen?

Mary: AFS:n eli American Field Servicen kautta. Se on kansainvälinen vaihto-ohjelma. Vuonna 1984 teimme mahtavan matkan Amerikkaan, ja kun palasimme, AFS etsi isäntäperheitä. Tämän jälkeen olemme isännöineet seitsemää opiskelijaa, kutakin vuoden ajan, ja he ovat olleet kotoisin kaikkialta maailmasta. Majoittamisesta tuli meille elämäntapa. Me rakensimme myös kaksi mökkiä, alun perin vanhemmillemme ja sitten vuokrattaviksi. Vuonna 2017 tyttäremme Katy kannusti meitä liittymään Airbnb:lle, ja aloimme saada varauksia lähes välittömästi.

Mistä nautitte eniten majoittamisessa?

Mary: Ihmisten tapaamisesta. Olemme aina nauttineet ihmisten läsnäolosta täällä, eri kulttuureista oppimisesta ja sen kuulemisesta, miksi ihmiset tulevat Etelä-Afrikkaan. Meillä oli mahtava ryhmä Chicagosta kotoisin olevia afroamerikkalaisia, jotka halusivat löytää juurensa. Ohjasimme heidät paikkoihin, joissa oletimme heidän voivan nauttia aidoista afrikkalaisista kokemuksista. Nämä elämykset veivät heiltä jalat alta, ja he tunsivat suurta yhteenkuuluvuutta kulttuuriin.

Buster: Meillä majoittui myös argentiinalainen mies, joka oli niin kiinnostunut kompostointijärjestelmästämme, että hän halusi palatessaan Argentiinaan perustaa kompostiyrityksen. Tällaiset tarinat saavat meidät jatkamaan majoittamista.

Mary: Lisäksi Buster joutui varhaiseläkkeelle, ja koska minä olen osa-aikaeläkkeellä, ylimääräisillä tuloilla on ollut paljon merkitystä. Niiden ansiosta voimme jatkaa asumista kodissamme. Olemme myös palkanneet kaksi kotiapulaista ja puutarhurin. Jos meillä ei olisi tuloja Airbnb:ltä, he menettäisivät työpaikkansa. Meidän tavoitteemme ei ole saada voittoa tai rahastaa – ei todellakaan – vaan saada pitää kotimme ja pitää huoli siitä, että Nelly, Elizabeth ja Mishek saavat pitää työnsä.

Onko teillä neuvoja majoittajille?

Mary: Majoittajan täytyy nauttia majoittamisesta, koska muuten tämä ei ole vaivansa arvoista. Me nautimme siitä. Ja kun ihmiset arvostavat asioita, tiedät tekeväsi asiat oikein.